Antti Tuisku

Vihreitä vaatteita ja valkoisia takkeja ~ 21.11.2009

Niinhän siinä kävi, että kotipuolessa vierailu Lapissa oli tällä kertaa hyvin erilainen kuin koskaan aikaisemmin. Lasten kans eno leikki sängyn pohjalta käsin ja äiti ja isä sai nauttia lapsensa seurasta hyvinkin hiljaisissa tunnelmissa... Olisin käynyt kirjoittamassa teille jo aikaisemmin kuulumisia, mutta koska en halunnut huolestuttaa ketään turhaan niin päätin odottaa siihen asti, kunnes tiedän itse että kaikki on kunnossa.

Maanantai- aamuna kun olin nukkunut ensimmäisen yön Rovaniemellä, huono olo alkoi. Sitä sitten jatkui seuraavat neljä vuorokautta ja jo ennestään pienehkö (mutta sitäkin pippurisempi) Antti Tapani sai oikein kunnon elimistön "putsauksen". Mikä lie vatsa pöpö ei sitten halunnut jättää mua rauhaan vasta kun neljän päivän, viiden yön jälkeen, niin kyllähän siinä kerkes tarvita vähän ulkopuolisen nesteytyksen apua.

Yhen yön mie sitten olin sairaalassa kokonaisvaltaisessa tiputuksessa, sitä ennen olin laukannut ensiavussa jo kahtena edellisenä päivänä ja joka kerta luullu, että olisin jo parantumaan päin (hölmö mie). Kun tajusin torstai- aamuna että koneeseen ei todellakaan ole nousemista, saatikka että keikkoja pystyisi vetämään, romahdin aika tyystin. Vaikeinta varmasti artistille ku artistille on omien keikkojen peruminen ja monesti tuolla tien päällä vedetään vähän tiedostamattaankin oman terveyden uhalla... Päästin tästä ajatuksesta kuiten nopeasti irti ja keskityin lepoon.

Nopeasti se olo sitten koheni ja sairaalassa oli ihan hauskaakin; äiti ramppas toiselta osastolta poikaa kattomassa, samoin ku isosisko ja naureskelinkin, että tännekö sitä pittää tulla että me nähhään näin paljon.:) Huonekavareina mulla oli kaksi sellaista vanhaa plus 80 vee miestä joitten juttuja kuunnellessa unohti tyystin olevansa edes kipeä. Voi olla, ettei kumpikaan heistä mitä todennäköisemmin tällä hetkellä edes muistaisi mun olleen siellä, mutta sen voin sanoa että hauskaa meillä oli ja hyviä "röpinöitä".

Eilen olo oli jo melkeimpä normaali ja diagnoosiksi selvis perus ärhäkkäämpi maha-virus, joka lähtee sit ittestään levolla. Onneksi näin, koska hiljaisina hetkinä sitä kerkes jo ajatella kaikenlaista. Illalla pääsin lentämäänkin sit jo tänne Hkiin ja tämä viikonloppu menee luonnollisesti vain voimia kerätessä.

Pahoittelut kaikille jotka olivat suunnitelleet näkevänsä mut tänä viikonloppuna, muakin harmittaa trust me. Mut Varkaushan löi jo mm. uuden päivän lukkoon ja eiköhän tuo Hämeenlinnakin saada jossain kohtaa tehtyä, joten no hätä.

Kaikki siis hyvin, eikä kenenkään tarvitse huolestua, tai mietiskellä että minne se yks on kadonnu tai mitä on tapahtunu. Jospa se suhteellisen huono epäonni sairasteuliden suhteen tänä syksynä olisi nyt loppu.

Virtuaalihalauksia, Antti